© 2025 さいとー栄/KADOKAWA/「終末ツーリング」製作委員会
Girls’Last Tour on luultavasti yksi suosikkianinimestäni, joten kiertueen konsepti ja manga olivat geneettisesti samanlaisia kuin koskaan. Apokalypsin jälkeen. Olen lapsuudesta asti kiehtonut tarinoita yksinäisistä selviytyjistä, jotka kulkevat post-apokalyptisen maiseman läpi ja ovat löytäneet kuinka maailma on edennyt ilman ihmisiä. Syytän tästä kiehtovuudesta hämärää uusiseelantilaista elokuvaa The Quiet Earth, jonka katsoin lapsena myöhään illalla brittitelevisiosta. En ole koskaan tavannut ketään muuta, joka olisi nähnyt tämän elokuvan, mutta se on kummitteleva kertomus miehestä, joka yhtäkkiä huomaa olevansa yksin maailmassa, joka on täysin vailla muita ihmisiä. Se on hidas, heijastava ja lumoavasti outo elokuva, ja samanlaista tunnelmaa loihtiva anime on minulle kuin kissanminttu.
Missä Girl’s Last Tour on hieman abstraktimpi, sijoittuu nimettömään tulevaisuuden megalopoliin, joka on rakennettu useille valtaville kerroksille, ja jossa on kaksi päähenkilöä, joiden suunnittelu poikkeaa huomattavasti enemmän Toureingseb:n jälkeen. enemmän maadoitettua. Ensinnäkin se sijoittuu tunnistetusti tulevaan Japaniin, ja jokainen jakso on nimetty päähenkilöiden tutkimien kaupunkien mukaan. Se on myös eloisaa, värien ylikyllästymiseen asti. Jokainen mureneva rakennus on täynnä vehreää kasvillisuutta, kun taas kaikenmuotoiset ja-kokoiset eläimet ovat asuttaneet tyhjiä katuja, puutarhoja ja vesistöjä. Tämä on post-apokalypsia lomakuva-postikorttikuvina.
Saksalaisen armeijan Kettenkrad-ajoneuvon sijaan kaksi päähenkilöämme ajaa vanhalla moottoripyörällä, joka on muutettu toimimaan aurinkoenergialla toimivalla akulla, mikä tarkoittaa, että palavan polttoaineen tarve ei estä heitä. Pehmeä ruskeahiuksinen teinityttö Yoko on POV-hahmomme, joka on oudosti pukeutunut koulupukuun näyttävään pukeutumiseen, ja hänen seurassaan on näennäisesti nuorempi harmaahiuksinen Airi, jonka litteä intonaatio ja yleinen käytös tuovat mieleeni kovasti Non Non Biyorin Rengeä. Toistaiseksi emme tiedä paljoakaan kummastakaan.
Ensimmäisessä jaksossa Yoko ja Airi kohtaavat uudelleen aktivoituneen tankin, jota ohjaa hämmentynyt tekoäly. Kun se jahtaa heitä alas ja laukaisee suunnattoman tuhoavia räjähteitä heidän yleiseen suuntaansa, lapsellinen Airi vapauttaa yllättäen käsivarteensa sisäänrakennetun erittäin tehokkaan plasmakiväärin, joka sulaa panssarivaunun läpi ja pysäyttää sen raiteillaan. Mikä hän tarkalleen on? Esitys on yksityiskohdittainen. Näemme hänen syövän ja juovan, aivan kuten Yoko, ja lisäksi hän tarvitsee unta kuin normaali ihminen. Kuitenkin toisessa jaksossa Yoko kohtelee löytämänsä kääntynyttä kyborgia, joka on pohjimmiltaan ihmisaivoinen robotti, ainoana koskaan tapaamansa ihmisenä. Airi väittää, että hänellä on”muistipankkeja”aivojen sijaan, ja kolmannessa jaksossa hän valittaa, ettei hän osaa uida, koska hän ei pysty kellumaan kuten ihminen Yoko. So Airi’s true nature is one compelling mystery.
The second major mystery is the identity of Yoko’s “big sister,” whose previous travelogue appears to be the blueprint for the girls’journey across Japan. Ensimmäinen hahmo, jonka tapaamme pre-apokalypsia edeltävässä prologissa, näyttää olevan sisko, mutta myöhemmin hänen piirteensä eivät koskaan näy selvästi Yokon kännykän valokuvissa, ja Yokon omituiset unet/hallusinaatiot korvaavat itsensä siskonsa tilalla epämääräisiltä muistoilta, joihin hänellä ei pitäisi olla mahdollisuutta päästä käsiksi. Asiayhteysvihjeistä käy selvästi ilmi, että Japani on ollut tyhjä ihmisistä vuosikymmeniä. Pilvenpiirtäjien päälle ei kasva metsiä muutamassa vuodessa, eivätkä kokonaiset kaupungit jää meren alle yhdessä yössä. Lisää ilmeisesti tekoälyn luoma sisar/opettaja Yokon maanalaisen bunkkerin näytölle toisen jakson takauma, niin meillä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Yoko näyttää olevan ihminen, mutta miksi hänellä näyttää olevan jonkun muun muistoja? Toinen mysteeri ratkaistavaksi.
Sitten mitä maailmalle on tapahtunut. Miksi ihmisiä ei ole jäljellä? Saamme vihjeitä traagisesta kyborgista, jonka tapaamme toisessa jaksossa. En voi olla ajattelematta, että hän olisi ollut onnellisempi ilman muistojaan rakastavasta vaimostaan ja tyttäristään. Kohtaukset, joissa tytöt vievät hänet merivedellä täytetylle Yokosukan kraatterille, ovat hiljaa tuhoisia, ja näemme takaiskun hänestä todistamassa, mikä saattoi olla ydinpommi. Vaikka tytöt pyytävät häntä liittymään heidän matkalleen, josta hän näytti nauttivan amnesiana, hän kieltäytyy kohteliaasti. Yoko ja Airi jakavat synkän ilmeen, joka osoittaa, että he tietävät jättävänsä hänet kuolemaan. Heidän lähdön jälkeen näemme hänen menettävän akun virtaa tarttuessaan valokuvaan perheestä, jota hän rakasti aikoja sitten, ennen kuin hän putoaa musteen mustaan veteen ja liittyi heihin takaisin kuolemaan. Se on hellittämättömän synkkä kohtaus, joka sai minut itkemään.
En kuitenkaan ole varma, onko maailma tyhjä vain ydinpommien takia. Yokon on testattava keräämänsä vesi kolmannessa jaksossa, ja hänen älypuhelimensa voi tarkistaa myrkkyjen, raskasmetallien ja säteilyn lisäksi se voi myös steriloida UV-valolla! Vaikuttaa siltä, että korkea säteilytaso oli ongelma jossain vaiheessa, mutta nyt tasot ovat riittävän turvallisia ihmisten selviytymiselle. Kun he myöhemmin löytävät suhteellisen ehjän rakennuksen, josta he löytävät täydellisesti säilyneitä säilykkeitä, he pohtivat, kuinka paljon vaikeampaa on löytää mitään ryöstetyistä kodeista. Tämä viittaa siihen, että sivilisaation romahdus kesti jonkin aikaa, eikä ehkä johtunut yhdestä katastrofaalisesta tapahtumasta. Yoko löytää jopa ruumiin, joka näyttää aseella yläkerran makuuhuoneessa, mikä viittaa siihen, että entinen asukas teki itsemurhan. Esityksen sävy vaihtelee hurjasti kirkkaasta, hauskasta road tripistä pimeään, eksistentiaaliseen pelkoon.
Enimmäkseen se on raskasta”hauskuudesta”, varsinkin kun mukana on eläimiä. Ensimmäinen jakso päättyy rentouttavaan kylpyyn Hakonen kuumassa lähteessä, joka jaetaan suloisen pienen villisikaperheen kanssa. Toisessa jaksossa nälkäinen hai keskeyttää Yokon kalastuksen meressä rikkinäisen Bay Bridgen lähellä Yokohaman lähellä. Toisen hain nielee myöhemmin valtava orca, joka näennäisesti on mutatoitunut ja kasvanut uskomattoman kokoiseksi ympäristössä olevien”hormonaalisia häiriöitä aiheuttavien aineiden”vuoksi. Kolmannessa jaksossa on ehdottoman ihastuttava jakso, jossa Yoko ystävystyy pingviiniryhmän kanssa ja ui heidän rinnallaan idyllisenä kesäiltapäivänä. Nämä välikappaleet tekevät post-apokalypsista sen, ettei se ole niin huono paikka tutkia. Tiedäthän, kroonisen ruuan puutteen tai pysyvän suojan lisäksi se, mikä saa minut vatsahaavoiksi, kun ajattelen sitä.
Kolmas jakso sisältää matkan Tokyo Big Sightiin, Comiketin sijaintiin maailmassamme, ja tytöt löytävät sieltä jopa kätkön doujinshia. Mietin, oliko tämä otakuryhmältä, joka kokoontui maailmanlopun jälkeen? Luulen kuitenkin, että huomasin yhdessä kohtauksessa lattialla makaavan deaktivoitujen nelijalkaisten droonien elottomat ruumiit. Lisäksi mikä on valtava puu, joka kasvaa Tokion horisontin yläpuolella? Mitä se kaikki tarkoittaa?
Yoko ja Airi pelaavat keskenään hyvin; niitä on hauska katsella. Yoko on nippu kiihtyvää energiaa, kun taas Airi on hieman pidättyvämpi, mutta silti valmis pelleilemään, kun Yoko on mukana. Heidän ystävyytensä on vahva, koska he molemmat päättävät pysyä toistensa kanssa”ikuisesti”. En ole varma, mitä se tarkoittaa tällaisessa ympäristössä, enkä edes sitä, mikä mahdollisesti keinotekoisen Airin elinikä on. Ainakin he tietävät, missä heidän seuraava määränpäänsä on: Akihabara. Kolmas jakso päättyy LiSA:n kuuluisan kappaleen”Crossing Field”todella omituiseen Akiba Radio-lähetykseen, joka on Sword Art Online-animen avausraita. Vielä kummallisempaa on, että radio-DJ:n ääninäyttelijänä on Matsuoka Yoshitsugu, joka äänesti myös SAO:n päähenkilöä Kiritoa. Onko todella olemassa toinen selviytyjä? En malta odottaa, että saan tietää ensi viikolla.
Jakson 1 arvio:
Jakson 2 arvio:
Jakson 3 luokitus:
Touring After the Apocalypse striimaa tällä hetkellä Crunchyrollilla.
Ilmoitus: Kadokawa World Entertainment (KWE), Kadokawa Corporationin kokonaan omistama tytäryhtiö, on Anime News Network, LLC:n enemmistöomistaja. Yksi tai useampi tässä artikkelissa mainituista yrityksistä kuuluu Kadokawa-konserniin.
Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat vain kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta Anime News Networkin, sen työntekijöiden, omistajien tai sponsorien näkemyksiä.
