Meillä oli loistava tilaisuus haastatella Reina Uedaa, Hinako Yaotosen ääntä tulevassa This Monster Wants to Eat Me-animessa. Ehimeen sijoittuva sarja seuraa Hinakoa, elämän vetovoiman ja kuoleman houkutuksen väliin jäävää tyttöä, ja hänen kohtalokasta kohtaamistaan salaperäisen Shiorin kanssa.
Tässä haastattelussa ääninäyttelijä jakoi ensivaikutelmansa tarinasta, kuinka hän muokkasi Hinakon hiljaista mutta monimutkaista ääntä sekä tunneviiveitä, jotka tekevät hahmojen suhteesta niin valloittavan. Hän antoi meille myös välähdyksen siitä, mitä fanit voivat odottaa, kun sarjan suoratoisto alkaa lokakuussa.
K: Oliko This Monster Wants to Eat Me sinulle tuttu ennen kuin sinut näytettiin Hinakona? Jos vastasit kyllä, millaisia ensivaikutelmaa sinulla oli tarinasta?
V: Kun pääsin rooliin, luin alkuperäisen teoksen. Ensimmäinen vaikutelmani oli, että vaikka siinä on koomisia kohtauksia, yliluonnolliset osat on kuvattu todella pelottavina. Päähenkilö Hinako kantaa ennen kaikkea hämärää synkkyyttä, joka saa katsojankin tukehtumaan, ja ajattelin, että hän oli tyttö, josta ei yksinkertaisesti voi irrottaa silmiään. Tunsin hänestä vaaran tunteen, ikään kuin hän yhdellä väärällä askeleella voisi luopua elämästä kokonaan. Sitä pelkoa teos välittää.
K: Itse otsikko kuulostaa pelottavalta ja huolestuttavalta. Muokkasiko tämä otsikko odotuksiasi sarjan sävystä tai tunnelmasta ennen käsikirjoituksen lukemista?
V: Kun näin otsikon, ilmaus”haluan syödä”ja sana”syö”herättivät minussa selkeän pelon tunteen. Sarjakuvan kansikuvituksen tausta on hyvin elävä ja kaunis, mutta hahmojen ilmeissä on outo tunnelma. Siitä aistin jotain kostean, ahdistavan kesäkauhun tunnelman, joka on otettu”haluako syödä minut”-osasta.
Myös sana”hitodenashi”erottui minusta. Olin usein kuullut sen muissa teoksissa puoli-vitsillä sanotun rivin, kun läheiset ystävät leikkivät, kuten”sinä hitodenashi”. Tällä tavalla ajateltuna se voi viitata läheisyyteen tai satunnaiseen tuttavuuteen. Samaan aikaan, kun otetaan huomioon Shiorin hahmoasetus, sen voitaisiin katsoa myös todella tarkoittavan”hitodenashia”, ei ihmistä. Se ei ehkä ole ollenkaan leikkisä, vaan pikemminkin vakava hitodenashi. Minulle jäi sellainen vaikutelma, että tämä oli jotain, jota en pystynyt selvästi arvioimaan.
Joten vaikka tunsin kauhuelementtejä, se vaikutti myös teokselta, jonka tunnelmaa ei voitu täysin käsittää.
[Kääntäjän huomautus: “hitodenashi”voi tarkoittaa”sydämetöntä”tai”julmaa henkilöä”, mutta ei usein sanottu kirjaimellisesti”vitsillä”. ihminen.”]
K: Kun luit Hinakosta ensimmäisen kerran, millainen ääni tai tunne sinulle tuli mieleesi ja miten se ajatus kehittyi, kun aloitit nauhoituksen?
V: Kun tapasin hänet ensimmäisen kerran, mieleeni tuli, että hän kärsii oman toiveensa kuolla ja mennä perheensä luo ja perheensä toiveiden välillä. Hän ei halua elää, mutta hän ei voi kuolla, joten hän elää nyt, jotta hän kuolisi jonain päivänä. Siitä hän lähtee.
Joten hänen tunteensa perhettään kohtaan ovat suurin asia. Epätoivo olla olematta heidän kanssaan antaa hänelle tasaisen, vaimean kuvan. Hänellä ei ole edes energiaa pitää sisällään negatiivisia tunteita, kuten vihaa tai surua, ja hän vain elää epätoivossa kuollakseen. Tämän vuoksi kuvittelin hänen äänensä muuttuvan luonnollisesti tasaiseksi ja asialliseksi.
![]()
Hänen perussävynsä pysyy tasaisena, mutta tylsissä väreissä värit lisääntyvät vähitellen, ja seurauksena nuo vivahteet tulevat hänen ääneensä. Se oli mielikuva, jota yritin ilmaista.
K: Kokeilitko tähän rooliin jotain epätavallista tai erilaista, mitä et ollut aiemmin tehnyt aikaisemmissa esityksissä?
V: Kyllä, ja erityisesti siksi, että se oli Hinako. Hän on tyttö, joka on huomaavainen ja ystävällinen muita kohtaan. Joten vaikka hänen tunteensa nousevatkin vahvasti esiin, vaikka saattaa olla hetkiä, jolloin olisi helpompaa, jos hän voisi heittää ne suoraan toiselle, hän ei voi saada itseään siihen. Hän saattaa itkeä tai kohottaa ääntään, mutta hän ei voi lähettää sitä ääntä suoraan heille.
Se oli mielestäni hyvin ominaista Hinakon esittämiselle. Johtuipa se ystävällisyydestä muita kohtaan, huolistaan siitä, että hän voi satuttaa heitä, tai yksinkertaisesta kokemattomuudesta, hän haluaa päästää sen ulos, mutta ei voi. Tämä tunne oli jotain, jonka luulin olevan ainutlaatuinen Hinako.
Lisäksi, vaikka Hinakon omasta näkökulmasta hänen tunteillaan on johdonmukainen linja, kun astun taaksepäin Hinakon näkökulmasta ja katson animen katsojana, on kohtauksia, jotka voivat näyttää epäyhtenäisiltä. Edes Hinakon kohdalla asiat eivät ole täysin kasassa – hän on luultavasti tilassa, jossa ei tiedä mitä tehdä, kaikki sekaisin ja epävarmana.
Se epätäydellinen, ei täysin muodostunut tunne oli erittäin vaikea toteuttaa, ja se aiheutti minulle turhautumisen tai jopa epämiellyttävän tunteen. Mutta minusta tuntui myös, että tämä johtui juuri siitä, että hän on Hinako, ja juuri siksi, että hän on tavallinen kuusitoistavuotias tyttö. Se oli näyttelemistapa, jota en ollut käyttänyt missään muussa roolissa.
K: Työskentelit läheisessä Yui Ishikawan kanssa, joka äänittää Shiorin. Keskustelitteko te kaksi siitä, kuinka tuoda esiin ainutlaatuista jännitystä hahmojesi välillä?
V: Taukojen aikana emme juuri puhuneet itse tarinasta. Juuri siksi, että pääkohtaukset olivat niin jännittyneitä, taukoajat olivat erittäin iloisia, kun kaikki keskustelivat yhdessä ja syötiin välipaloja, todella rentouttavaa ja sydäntä lämmittävää aikaa. Joten mielestäni ei ollut monta kertaa, jolloin keskustelimme asioista, kuten”miten meidän pitäisi tehdä tämä kohtaus”.
Se kuitenkin sanoi jälkimmäisellä puoliskolla, kun Hinakon ja Shiorin suhde alkoi vähitellen muuttua, ja niistä, joita sanoimme usein toisillemme,”tämä on vaikeaa.”Hinakon näkökulmasta Shiori vaikuttaa itsekkäältä, voimakkaalta ja julmalta. Koska yritin nähdä tarinaa Hinakon silmin, minulla oli luonnollisesti se tunne, mutta Shiorin näkökulmasta se näyttäisi tietysti erilaiselta.
Sain tuntea vivahteen ja hieman pelottavan värin perusteella, että Ishikawan sanoi, että se oli vaikeaa. toisella tavalla se näytti Shiorin puolelta, ja sillä hetkellä tajusin jälleen, että nämä kaksi hahmoa eivät sotkeutuisi. Jos katsoisimme sitä neutraalisti, pitämättä kiinni vastakkaisista näkökulmista, se saattaa näyttää erilaiselta, mutta koska Ishikawa-san katsoi Shiorin ja minä Hinakon näkökulmasta, minusta tuntui, että me jokainen näkisimme erilaisen maailman.
K: Mitkä ovat sarjan muut vetovoimat? Mitkä näkökohdat kiinnostavat eniten katsojia?
V: Luulen, että yksi vetoomuksista, vaikka se onkin tuskallista, on se, että Hinakon, Shiorin ja Mikon tunteet eivät ole ollenkaan kohdillaan. Vaikka on ihmisiä, jotka haluavat hänen olevan onnellinen, jotka haluavat hänen elävän, jotka ovat iloisia, että hän on elossa, Hinakon tunne, että hän haluaa mennä perheensä luo, halu kuolla, ei horju. Hän ei halua tehdä ketään surulliseksi, mutta hän kärsii eikä voi auttaa sitä.
Tämän vuoksi on tuskaa, joka johtuu kyvystä tuntea empatiaa molempien osapuolten kanssa. On vaikea sanoa, että haluan ihmisten”nauttavan”siitä, mutta toivon, että he katsovat samalla kun pureskelevat ja ajattelevat sitä ainutlaatuista kipua, jota vain tämä teos aiheuttaa. Samalla muiden tunteet, heidän halunsa Hinakon onnelliseen elämään tulevat vahvasti läpi, ja jos ne tunteet voidaan välittää kaikille positiivisessa muodossa, niin se olisi mielestäni hyvä. Siinä on mielestäni erityisesti se, missä vetovoima piilee ja mikä koskettaa sydäntä.
Lisäksi, kuten kirjoittaja sanoi, he pitävät todella ajatuksesta, että ongelmallista henkilöä johdattelee toinen ongelmallinen henkilö, ja he sanoivat, että tämä teos on täynnä sitä. Mielestäni siitä nauttiminen tästä näkökulmasta on varmasti myös yksi tapa lähestyä sitä. Koska teos on täynnä monia elementtejä, uskon, että ihmiset voivat katsoa sitä monista eri näkökulmista.
K: Voitko lopuksi antaa viestin ulkomaisille faneille?
V: Ulkomaisille katsojille: tarina sijoittuu Ehimeen. Kun itse asiassa vierailin Ehimessä, se oli niin lämmin ja kimalteleva, täynnä onnen tunnetta, joka sai minut ajattelemaan:”Haluaisin asua täällä.”Siksi minusta tuntui, että tämän maiseman näkeminen Hinakon uppoaneiden tunteiden kautta on varmasti tuskallista. Kun näin valmiit värilliset visuaalit, ajattelin, että taustat on piirretty-niin kauniita ja eloisia, taivaalla ja merellä, jotka ovat todella upeita-saa sen tuntumaan vieläkin enemmän sellaiselta, mitä Hinakolle olisi tuskallista nähdä. Ja juuri tuo kauneus saa myös tarinan oudon, epätasapainoisen tunteen erottumaan vahvemmin.
Toivon, että tämä työ tarjoaa sinullekin mahdollisuuden vierailla Ehimessä. Se on todella teos, josta voit nauttia monesta näkökulmasta: yliluonnollisesta näkökulmasta, mysteerikulmasta ja ystävyyden, sydämen siteen, näkökulmasta. Lisäksi tapa, jolla saat tarinan, muuttuu riippuen siitä, katsotko sen Hinakon vai Shiorin näkökulmasta. Joten olisin iloinen, jos katsoisit sen useita kertoja ja koet sen monista eri näkökulmista.
Haluamme kiittää Reina Uedaa kysymyksiimme vastaamisesta ja PONY CANYONIA sen mahdollistamisesta. Tämä Monster Wants to Eat Me-anime on aloittanut suoratoistonsa 2. lokakuuta, ja STUDIO LINGS on animoitu. Päätraileri, jossa esiintyvät näyttelijät ja Yoshinon aloitusaihekappale ”Sacrifice”, sekä musiikkivideot, jotka sisältävät Reina Uedan (Hinako Yaotose) avauskappaleen ja lopun teemakappaleen ”Lily”, ovat nyt saatavilla. Uusi jakso ilmestyy Crunchyrolliin joka torstai, joten älä missaa sitä!
Päätraileri: https://www.youtube.com/watch?v=sGCfgvjn4CU
Luottoton avaus:
href=”https://www.youtube.com/watch?v=11CW6yxaU8E”>https://www.youtube.com/watch?v=11CW6yxaU8E
Luottoton loppu: https://www.youtube.com/watch?v=7fNDrLOl_nI
©2024 Sai Naekawa/KADOKAWA/Project Watatabe
