Kuva: Ruuben Baronwwwhat tekee osuman mangan viikoittaisessa Shonen-hyppyssä? WSJ: n nykyinen päätoimittaja Yū Saitō, jonka esittelee Deb Aokin anime NYC-paneelissa, jota Deb Aoki esitteli, korosti, että hän etsii aina ”jotain uutta”. Huomaa), on avoin monille erilaisille ”uuden” lajikkeille.”Se voi olla mitä tahansa”, hän sanoi,”ei vain taidetta, tarinaa tai hahmoja, vaan jotain erilaista ja uutta.”
Jotkut lukijat saattavat kiistää kuinka”erilaiset ja uudet”jotkut hyppyhittejä tuntuvat. Yleisöllä voi kuulua hermostuneita, hämmentyneitä kuulostavia keskustelua, kun Saito muistutti kertovan Takeru Hokazonolle (tämän vuoden anime-NYC: n vieras) innostuneen kansainvälisen vastauksen ensimmäiseen luvussa-innostuneisuus, joka alkoi ironisista meemeistä pilkkaa, kuinka yleinen ja epäorginaali näytti. Ainakin yksi objektiivisesti ”uusi” laatu: Se on Hokazonon ensimmäinen meneillään oleva manga, ja hänen aiemmat yhden kuvansa julkaisivat myös Weekly Shonen Jump ja sen offshoot-lehden Jump Giga. Tämä on sellainen”uusi”, josta Saito voi kerskata ilman argumenttia: Jump: n tulokset uusien kykyjen löytämisestä ja mainostamisesta.”Etsimme ja sarjoitamme manga-taiteilijoita, joilla ei ole mitään kokemusta… Mangan luovassa maailmassa on erittäin vaikeaa uuden taiteilijan, joka ei ole koskaan julkaissut mitään ennen saadakseen jalkansa oveen.”
New Series-sarjan käynnistäessä, viikoittainen hyppy aina Spotlights-tapahtumassa. Saito sanoi, että he”saattavat olla Ainoa Japanin aikakauslehti, joka tekee sen”. Humoristisesti tunnustaen, että”se lisää myyntiämme vielä enemmän, jos laitamme aina yhden kappaleen kanteen”, uusien kykyjen vaaliminen ja tuoreiden hittien löytäminen on etusijalla Saitolle ja WSJ-miehistölle helppoa rahaa. Hän uskoo, että tämä on niin juurtunut lehden filosofiaan, että ”jopa 100 vuoden kuluttua näet uuden luojan uuden sarjan viikoittaisen Shonen-hyppyn kannessa.” Mangakalla on viikoittaisessa lehdessä niin kiireisiä aikatauluja, että heillä on harvoin aikaa neuvotella anime-mukautuksista, joten toimittajat ottavat sen sijaan usein tällaisia konsultointirooleja. Varmista, että Mangaka kiinni määräaikoistaan on toinen iso osa työstä-joka johtaa siihen, että toimittajat kuvataan suurimmassa osassa manga-teollisuutta koskevia manga-roistoja, mikä tekee Saitosta”surullisen”. Hän sanoo, että mangan ja toimittajan realistisin mangakuvaus on Taiyo Matsumoton Tokiossa nykyään. Hänen äärimmäisen tarinansa yrittäessään tehdä määräaikaa Hideaki Soraichi, joka työskenteli Gin Taman luvussa. ”[Soraichi] oli niin myöhässä määräaikoissa joka viikko. On yksi tietty aika, että meidän piti suunnata tulostimiin käsikirjoituksella, ja siellä on vielä yksi täysin tyhjä sivu. Tuolloin kesti noin 30 minuutin taksimatkan päästäkseen luojan asuinpaikasta tulostimeen… taksilla hän veti tyhjän sivun.
päätoimittajana Saitolla ei enää ole samaa suoraa osallistumista tekijöiden kanssa kuin tavallisena toimittajana. Hänen roolinsa on nyt pikemminkin positiivisimman työystävällisen ympäristön luominen. Hänellä oli myös muotokuva, jonka on piirtänyt paljon erilaisia hyppytaiteilijoita-Powerpoint-dia korosti muutamia näistä, mukaan lukien One-kappaleen Eiiichiro Odan”haluttu”juliste. Saito-kilpailut, että hyppääminen on nyt erilainen tunne, niin paljon kuin se heijastaa vain muutoksia”mitä fanit pitävät mielenkiintoisena”. Mutta Saito sanoo, että hän ja hänen kollegansa eivät myöskään ole erityisen keskittyneet seuraamaan suuntauksia-“emme ole data-analyytikoita, jotka rypistyvät numeroita.”Sarjan ajattelu on osuma vain sille floppia, on turhauttavin osa hänen työstään, mutta hän yrittää pitää asiat positiivisina näiden tekijöiden suhteen keskittymällä tekemään seuraavasta projektistaan.
Paras osa manga-toimittajana olemista Saito?”Mahdollisuus olla yhteydessä ihmisiin ympäri maailmaa, minulla ei muuten olisi mahdollisuutta tavata, tekee minut todella onnelliseksi.”Hänet sydämensä kansainvälisen manga-fandomin kasvu. On tullut helpompaa kuin koskaan ennen saada palautetta lukijoilta ympäri maailmaa, ja hän on aina innostunut tunnistamaan Cosplaysin tällaisissa yleissopimuksissa. Kysyttäessä, onko kansainvälisillä tekijöillä mahdollisuus sarjoittaa (tai yhdessä hankalassa Powerpoint-kirjoitusvirheessä, ”steriloitu”) viikoittaisessa Shonen-hyppyssä, hän totesi, että hän on nähnyt enemmän ulkomailla toimittajia Manga-kilpailuissa.