Masao Maruyama, Ann Freelance-toimittaja Coop Bicknell Animizement 2025
Jos verrataan anime-teollisuutta historialliseen asiakirjaan, Masao Maruyama on ollut olemassa, koska muste asetettiin ensin pergmenttiin-tai hänen tapauksessaan maalaa selluloidille. Yli 60-vuotisen uransa aikana tuottelias luova tuottaja oli joutunut vetoamaan haastaviin projekteihin, joita kukaan muu ei uskalla koskettaa. Omien sanojensa mukaan Takeshi Koiken punainen linja on täydellinen esimerkki yhdestä tällaisesta projektista. Mutta kun häneltä kysyttiin, mikä hänen kovin projekti oli, herra Maruyama julisti äänekkäästi:”Zenbu! Kaikki!”
Nykyään hän ei ole kiinnostunut seuraavan Madhouse-, Mappa-tai M2: n hankkimisesta maasta, vaan pikemminkin rauhassa jatkaa luovia intohimojaan jäljellä olevaan aikaan. 83-vuotiaana herra Maruyamalla voi olla pieniä vaikeuksia navigoida Raleighin kongressikeskuksen hallissa-Pohjois-Carolinan animahdollisuuden kodissa-, mutta et koskaan tiedä sitä istuessasi hänen kanssaan. Partakoneen terävällä tahdilla, joka ylittää kielen esteen ja Swaggerin päiviä, olet melkein erehtynyt häneen innostuneeksi kaksikymmentäyksille, joka näyttää ylpeänä valintansa parhaalle tytölle takkillaan. Hänelle se on alkuperäinen anime-unelmatyttö, Betty Boop.
Kun aloin puhua herra Maruyaman kanssa, huomasin ajattelevani omaa isoisäni-vanha koulu ytimeen, kaiken sen mukana tulevien hyvien ja huonojen kanssa. Puhumattakaan siitä, että hän tuli yhtä kovemmaksi kuin kynnet. Mutta se, mikä minua tunsi eniten herra Maruyamasta, on hänen ystävällisyytensä. Hän näennäisesti tunsi kipinän silmissäni puhuessamme, koska hän ei aio antaa minun poistua huoneesta ottamatta kuvaa. Hän ei myöskään aio jättää tulkkiamme, Pohjois-Amerikan animeyhteisön edelläkävijöitä ja Animag-alumnia Takayuki Karahashi.
One and ASTRO-poika
© Tezuka CO., LTD/MUSHI-SUOTTO. Ltd
Maruyama-san, olet ollut osa teollisuutta [Osamu] Tezuka-sensein Manga-Eiga [manga-elokuvien] päivistä lähtien. Mitä tätä silmällä pitäen, mitkä ovat vallitsevia suuntauksia, jotka olet huomannut vuosien varrella? Kuinka teollisuus on muuttunut, ja miten se ei ole? Tuolloin teollisuuden koko oli paljon pienempi. Siinä oli vähemmän ihmisiä, eikä suuri osa laajemmasta maailmasta todella antanut meille tunnustusta työstämme. Nykyään asiat ovat hyvin erilaisia. Japanilainen animaatio vetoaa nyt maailmanlaajuiseen yleisöön, ja olemme nähneet valtavia muutoksia. Mielestäni animaatiota pidettiin jotain vain Japanin lapsille. Tunnen kuitenkin myös, että tunteet alkoivat muuttua ajankohtana, kun teimme Genma Taisenin [HABRAGEDDON]. Anime alkoi vedota kypsille yleisöille myös ympärillä.
olet aiemmin puhunut pitkään Ashita no Joen [huomisen Joe] vaikutuksesta uraasi. Kuinka se toi alkuperäisen Madhouse-joukkueen yhteen siihen, kuinka [Osamu] Dezaki-san ja [Akio] Sugino-san aloitti Madhousen toisen aikakauden [Yoshiaki] Kawajiri-sanin kanssa. Viisikymmentä vuotta sitten, miltä sinusta tuntuu sarjasta? Ja millaista on tietää, että länsimainen yleisö pystyy juuri katsomaan sitä virallisesti?
Maruyama: Kaikki alkoi ollessamme Mushi-tuotannossa [missä Ashita no Joe tuotettiin], joka nousi vatsaan. Monet henkilöstöt ihmettelivät, mitä he tekisivät seuraavaksi. Joten saimme yhteen ja perustimme Studion Madhouseen. Siellä Dezaki, Sugino ja minä menimme sen jälkeen, kun teimme Ashita no Joe. Dezaki ja Sugino kuitenkin löysivät oman studionsa, Annapurun [missä duo teki Ashita no Joe 2]. Seuraavaan Madhouse-sukupolveen kuului Kawajiri, joka oleskeli studiossa, ja teimme näyttelyitä, kuten Marco Polon seikkailuja.
Katsomalla sitä taaksepäin, luulen, että Ashita No Joe oli luultavasti meidän aloittaminen, kun meillä oli kypsämpi yleisö materiaalimme kanssa. Se oli yksi varhaisimmista käännekohdista japanilaisessa animaatiossa, missä se alkoi kääntyä kohti enemmän kovempia ja toimintakeskeisiä tarinoita. Olin onnekas olla siellä samaan aikaan kuin kykyjä, kuten Dezaki, Sugino, Kawajiri ja myös Rintarō, jotka ohjasivat Genma Taisenia [HABAGEDDON], kun kokoontuimme lähtökohtanamme-Ashita no Joe.
Ashita no Joe
© Asao Takamori ja TEETYAYA Kollegasi jättivät Mushi Pron aloittamaan Madhouse, oliko tietyllä tavoitteella, joka sinulla kaikilla oli mielessä? Tuntui siltä, että sinulla olisi jotain todistettavaa? Joten henkilökohtaisena pyrkimyksenä olin kiinnostunut enemmän siitä, mitä voisin tehdä yksin-yksilöksi.
Muistatko miksi tavoitteena ässä! Valittiinko Madhousen ensimmäinen projekti? Oliko vain kysymys siitä, mitä sinulle tarjottiin tuolloin, vai tuliko maineesi”Ashita no Joen takana”?
Maruyama: ACE: n tavoite! oli otsikko, jota Tokyo-elokuva [TMS Entertainment] tuotti tuolloin, ja otimme heidät asiakkaana. Siellä Dezaki ja Sugino tulivat sisään.
ACE: n AIM-aiheesta! Hän vastasi nopeasti, mutta coyly vastasi vilkuttaen tietävää hymyä.
maruyama: Kirjoitinko todella mitään tuota varten? [Kaikki alkavat naurahtaa] sanoisin Ja sitten ohjaaja olisi sanonut:”Voitko olla nipistäjä siitä?”Se olisi ollut hetki tuotannossa, kun olimme lyhyessä ajassa ja budjetissa. Jos kukaan muu ei halunnut tehdä sitä-enkä olisi koskaan ollut vapaaehtoinen tämän puolesta-mutta jos aikaa tai rahaa ei ole, ja jos ohjaaja rauhoittaa, tekisin sen vain. Upea ohjaaja voisi aina ottaa hyvän käsikirjoituksen ja tehdä siitä hyvää työtä. Hyvä kirjoittaisi vain huonosti kirjoitetun käsikirjoituksen ja tekisi haluamallaan tavalla. Luulen, että tulin parhaillaan tultuaan nipistäväksi kirjailijaksi, joka pystyi toimittamaan jotain, joka voidaan helposti kirjoittaa uudelleen.
Uskon, että kirjoitin kynän nimellä eniten Ashita No Joelle, käyttämällä nimiä, kuten “Kobayashi” ja muut. Tämä johtuu siitä, että ohjaaja Dezaki, riippumatta siitä, kuka käsikirjoittaja oli, olisi ehkä käyttänyt korkeintaan kolme riviä käsikirjoituksesta ja keksinyt loput itse. Joten useimmat kirjoittajat vain lopettivat näyttelyn vihassa ja mielenosoituksessa. Lopulta ketään ei olisi jäljellä, ja ajattelin:”No, jos hän vain käyttää kolmea riviä joka tapauksessa, voisin vain kirjoittaa yleisen ohjeen ja hän kirjoittaa mielellään käsikirjoituksen, sitten tehdä siitä hyvä show.”Joten näin päädyin tekemään paljon korvaavan kynän nimen kirjoittamisen.
ACE: lle Yamamoto/Shueisha ・ TMS
Äskettäisessä haastattelussa olet puhunut siitä, että olet tuotannossa oleva henkilö, joka tekee kaiken, mitä tarvitsee-ruoanlaitto wc: n hankkimiseen ja käsikirjoituksen kirjoittamiseen ajoittain. Kuinka tätä silmällä pitäen työetiikka on muuttunut vuosien varrella? Kuinka lähestymistapasi nykyaikaisiin projekteihin eroa siitä, kuinka käsittelet kertoimia ja päättyy varhaisina aikoina? Sitten halusin mennä pienemmäksi, joten aloitin Mapan, mutta siitä tuli myös suurempi studio, ja vanhenin vain. Joten jätin studion johdon nuoremmalle presidentille ja jatkoin perustamalla pienemmän studion. Mappa on jätetty nuoremmille tuottajille ja johdolle, jotka nyt valvovat henkilökuntaa. Minun taipumukseni on ollut aloittaa studio, mennä pienemmälle aloittamiselle ja sitten vain ikäisesti ja haalistua siellä.
Olit olleet tässä niin kauan, mikä on filosofiasi pitää työtoverisi onnellisina, terveellisinä ja luovasti toteutuneina? Kuinka se on muuttunut vuosien varrella? Jos luulet, että palkka on liian matala tai työ on vaikeaa, teet siitä vain kovan itsellesi. Joten ajattelen yleensä, että on tärkeintä rakastaa työtä.
Koska olen kasvanut maineesi ruoanlaittoon muutama minuutti sitten, minun on kysyttävä: Mikä on yksi ruokalaji, jonka työtoverit aina pyytävät sinua tekemään heille? Oliko jotain erityistä, että Dezaki-san oli erityisen ihastunut?
maruyama: hmm, ehkä curry tai gyudon? Japanissa on ilmaus: “Onaji Kama.” Se tarkoittaa syömistä samasta potista, samasta katosta. Sillä on taipumus vahvistaa toveruutta ja vahvistaa sidoksia kollegoiden keskuudessa.
Ottaen huomioon roolisi korvaamattomien kykyjen, kuten [Satoshi] Kon-san ja [Sayo] Yamamoto-san, uran edistämisessä, miltä sinusta tuntuu, että teollisuus menee kykyjen kehittämisessä nykyään? Uskotko, että se on edelleen keskeinen painopiste studioille vai putoaako se tien varrella kiireessä saadaksesi seuraavan projektin?
Maruyama: Sanoisin, että en koskaan ollut sitä, että edistävät kykyjä, pystyin vain laatimaan ympäristön heille. Minulla on taipumus ajatella, että lahjakkuus on jotain, joka edistää itse. Joten valmistelin vain sijainnin-ympäristö, jossa itsevaikutus voi tapahtua.
Pluto
© © © 浦沢直樹／長崎尚志／手塚プロダクション／「 Pluto 」製作委員会
Se on ollut hiukan yli puolitoista vuotta, mutta onnittelut jälleen Pluton vapauttamisesta. Kun otetaan huomioon, että se oli unelmaprojekti niin kauan, miltä tuntui lopulta saada se ulos ovesta? Ja huomatakseen, että se oli myös hyvin vastaan? Olen myös työskennellyt Urasawan kanssa, koska [Madhouse] animoi hänen sarjansa Yawara! [Vuonna 1989]. Se on ollut paras palkkio, jonka olen pystynyt työskentelemään Pluton parissa yli kymmenen vuoden ajan. Työskentelin vain Pluton kanssa koko ajanjakson ajan. Olin huolissani siitä, että eläisin todella nähdäkseni sen valmistumisen, mutta onnistuin tekemään sen. Olen erittäin kiitollinen kaikesta, etenkin henkilöstöstä, joka teki sen mahdolliseksi.
fantastinen, olen iloinen, että olet edelleen lähellä nähdäksesi sen tapahtuvan.
Maruyama: Kiitos.
joku, joka on pitänyt tiivistä luovaa suhdetta sekä Tezuka-sensein että [Naoki] Urasawa-sensein kanssa, millainen oli luovan tuottajana edustaa parhaiten heidän herkkyyttään yhdessä projektissa? Löysitkö koskaan ajattelevan: ”Mietin, mitä Tezuka-sensei sanoisi, jos hän olisi tässä kokouksessa?” Sekä Tezuka että Urasawa eivät koskaan olleet tyytyväisiä heidän edessään. Joten tiedän, että hän [Tezuka] olisi juuri murtanut piiskaa ja käskenyt meitä tekemään paremmin.
Plutoin lopulta valmistuessa, mikä oli suurin takea koko kokemuksesta?
Maruyama: Tunsin, että Tetsuwan Atom [Astro Boy] on loistava lähtökohta, mutta Urasawa otti sen ja laajensi sen tarinaan, jonka takana on paljon suurempi konteksti. Voimme nähdä, että koska oma maailmamme on laajentunut huomattavasti Atomin päivistä lähtien, ja Urasawan kyky antoi sen kasvaa aikojen kanssa, jotta voimme arvostaa sitä tänään. Oli hienoa nähdä tällainen dynaaminen edistyminen eteneväni silmieni edessä.
atom Pluto
© 浦沢直樹／長崎尚志／手塚プロダクション © 浦沢直樹／長崎尚志／手塚プロダクション／「 Pluto 」製作委員会
Sopeutumisista puhuessaan herra Maruyamalla oli tämä sanottava yhdessä hänen paneeleistaan, kun fani kysyi:”Mistä löydät tasapainon pysyäkseen uskollisena alkuperäiselle työlle mukauttaen sitä animaatioon?”
Maruyama: Onko mitään muutosta lähdemateriaalista, riippuu todella projektista vai tuottajasta. Mutta ensinnäkin olen ensimmäinen, joka huomauttaa, että mangalla on oma narratiivinen kielioppi, samoin kuin romaani, ja kaikki nämä eroavat animesta löytyvästä narratiivisesta kielioppista. Joten, et voi käyttää samoja tarinankerrontatekniikoita, joita lähdemateriaali tekee. Jos jollain on syvä rakkaus tiettyyn mangaan ja haluaa nähdä täsmälleen saman asian näytöllä, he olisivat parempia lukemassa vain… jatka sitten, kuinka asiat ovat muuttuneet. Mutta siihen on yksi poikkeus, ja se on äskettäinen nimeni nimeltä Pluto.
Se on erittäin pitkä tarina, joka tapahtuu kahdeksan mangassa. Jos luomme sen uskollisesti animessa, sen tekeminen vie kahdeksan tuntia. Sanoin Urasawalle, etten pystyisi tekemään kahdeksan tunnin eeppistä tässä vaiheessa. Jos hän halusi sen olevan uskollisesti animoitu, hänen piti vain kutsua sitä lopettamaan eikä tee sitä tai suostumaan tarinan dramaattiseen uudelleenjärjestelyyn. Urasawa ei ollut halukas lopettamaan projektia, joten hän sanoi:”Maruyama, mene eteenpäin ja tee se.”Aluksi vaadin, että ehkä puolet tarinasta oli poistettava, mutta se vaarantaa liian suuren osan kertomuksesta-se ei olisi mahdollista. Sanoin Urasawalle:”Mutta sitten hän sanoi:”Ei, se ei ole totta. Tuuli ei lepaisi vetävänsä, etkä todellakaan kuule lintujen ääntä. Sanoin hänelle, että joitain tarinaelementtejä on ehkä muutettava. Joten tämä oli yksi esimerkki, jossa lähdemateriaali oli niin täydellinen, ettei mitään voida muuttaa. Näin Pluto tuli.
Siellä on erilainen esimerkki, jossa lähdemateriaalia muutettiin dramaattisesti anime-sopeutumiseen, ja se on ominaisuus nimeltä Perfect Blue. Alkuperäinen romaani on tarina pojasta, joka jahtaa ihanteellista epäjumaliaan ja tulee stalkeriksi, mutta minulla ei ole kiinnostusta sellaiseen aiheeseen. Sen sijaan menin luojalle ja sanoin:”Se ei ole sellainen kertomus, että Satoshi Kon tai minä kykenee työskentelemään, mutta jos muutamme tarinan näkökulmaa ja teemme sen tytöstä, jonka stalkerilla tapahtuu. Sitten tapahtuu jotain outoa, missä todellisuus ja fantasia tulee erottamattomaan, ja voit mennä psykoottiseen paranoiaan. Näin täydellisen sinisen elokuvaversio tuli.
